Onko maailman luonne hyvä vai paha?

Viime tekstistä onkin jo aikaa, mutta tässä on seuraava tekstini, joka on saanut innoituksensa tänä syksynä alkaneista filosofian yliopisto-opinnoistani ja nykyisestä maailmantilanteesta. Kommentteja ja teidän näkemyksiänne tekstini aiheesta olisi kiva lukea! :) Nauttikaa tekstistäni!
Käykää lukemassa myös pikkusiskoni blogia osoitteessa: courtofeleanor.blogspot.fi

Onko maailman luonne hyvä vai paha?

Tällä hetkellä tuntuu että tämän hetkisessä maailmantilanteessa ihmiset ajattelevat että maailma on yksinomaan paha paikka ja hyvää on vaikea löytää kaaoksen ja sekasorron keskeltä. Nykyinen pakolaistilanne saa ihmiset asettumaan toisiaan vastaan kun he asettuvat leireihin joko vastustamaan tai puolustamaan pakolaisten pääsyä maahansa. Välillä korostetaan silti sitä että vastavuoroinen apu on hädän hetkellä pelastus monille ja jos ihmiset vain oppisivat rakastamaan toisiaan varauksettomasti, maailmasta tulisi parempi paikka elää ja olla. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista, vaikka monet visionäärit ja idealistit niin haluaisivat uskoa. Itse uskon silti että jokaisesta ihmisestä löytyy jotain hyvää, mutta he eivät välttämättä itse tiedosta sitä vihatessaan ja halutessaan valtaa itselleen. Jokainen ihminen syntyy hyvänä, mutta jos hän ei saa tarvitsemaansa rakkautta, hän voi joutua ihmisyyden pimeälle puolelle eli ruveta vihaamaan toisia ja tavoittelemaan itselleen parempaa asemaa alistammalla muita.

Ihmiset tekevät maailmansa itse, mutta ei silti voida mielestäni sanoa, että maailma olisi tehty ihmisille. En ole erityisen uskonnollinen enkä usko että jokin korkeampi voima olisi varsinaisesti luonut maailman. Uskon silti, että maailmassa vaikuttaa jokin korkeampi voima, kutsukaamme sitä vaikka maailmanhengeksi.  Ajattelen maailmaa yhtenä substanssina, josta ihmiset näkevät elämänsä aikana vain pienen osan ja on täysin heistä  ja heidän elämäntarinastaan kiinni kuinka he tulkitsevat maailman luonteen. Mielestäni maailmalla ei ole varsinaista luonnetta, sillä yksittäisen ihmisen kokemukset tekevät hänen omasta kokemusmaailmastaan sellaisen kuin se hänelle näyttäytyy elämän varrelle. Eli jos ihminen kokee enemmän pahaksi ja ikäväksi kokemiaan asioita esim. sotaa ja yksinäisyyttä, maailma näyttäytyy hänelle herkemmin pahana paikkana kuin hyvänä. Kun taas ihminen, joka kokee elämässään enemmän hyviä asioita, eikä hänellä ole elämänsä aikana varsinaisesti kosketusta pahoina pitämiinsä asioihin, hän näkee todennäköisemmin maailman hyvänä paikkana, joka tarjoaa rakkauttaan niille ihmisille, jotka sitä antavat.

Asia ei silti ole useinkaan näin yksinkertainen. Ihmisen, jonka elämä on ollut pitkään pelkkää kärsimystä, voi olla helpompi iloita pienistä asioista ja uskoa huomisen päivän tuovan mukanaan paremman elämän. Paljon kärsimystä kokevilla ihmisillä on usein suuri elämänhalu siinä mielessä, että he toivovat parempaa huomista ja tekevät kaikkensa muuttaakseen elämäänsä paremmaksi. Elämänhalu on kuitenkin haluista suurin ja elossa pysymisvietti on suurin yksittäinen ihmistä ohjaava voima. Usein ihminen, joka ei tiedä millaista on olla hylätty ja kärsivä, tekee pienistä asioista turhan suuria ja pitää elämäänsä kurjana. Toisin sanoen, kärsivät ihmiset näkevät herkemmin valon elämässään. Tämä on tietenkin vain yleistys eikä koske kaikkia ihmisiä.

Vaikka maailmassa on paljon asioita, jotka ihmiset näkevät pahoina, en silti allekirjoita pikkusiskoni väitettä siitä että lapsille pitäisi jo varhain opettaa että maailma on paha ja synkkä paikka eikä kasvattaa heitä pumpulissa liian pitkään. Minä näen maailman ensisijaisesti hyvänä paikkana ja koitan uskoa ihmisten hyvyyteen. Yritän olla syyllistämättä ihmistä itseään hänen pahoista teoistaan ja koetan nähdä pahat teot ihmisen vaikuttamattomissa olevien asioiden seurauksena, esimerkiksi rakkaudettoman lapsuuden. Hyvin harva ihminen tekee pahoja tekoja ihan vain niiden itsensä vuoksi vaan hän koittaa usein niillä pyrkiä tekemään elämästään paremman itselleen ja jälkeläisilleen. Ihminen ei tällöin yleensä ymmärrä tekevänsä väärin, ja vaikka hän pitäisikin tekojaan vääränä, esim. ruuan varastamista lapsilleen, hän oikeuttaa tekonsa sillä että niistä koituu jotain hyvää toisille.

Lopputuloksena pohdinnassani on, ettei maailmalla itsellään ole hyvää tai pahaa luonnetta, vaan kokijat eli ihmiset näkevät maailman eri tavoin riippuen heidän kokemuksistaan elämässään. Toisin sanoen ihmiset tekevät maailmasta oman näköisensä ja näkevät sen hyvänä tai pahana tai miksei vähän kumpanakin. Tämän takia on mahdotonta vastata objektiivisesti kysymykseen, onko maailma hyvä vai paha paikka.

Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan?

Siitä on pitkä aika kun kirjoitin viimeksi. Se johtuu siitä että minulla on ollut paljon tekemistä enkä ole oikein keksinyt aihetta. Mutta mennäänpäs asiaaan!

Tykkään pohtia, millainen maailma on tulevaisuudessa ja lukea ja katsoa siihen liittyviä juttuja. Aikamatkustus sekä ajassa eteen- että taaksepäin kiinnostaa minua teoreettisellä tasolla enkä usko sen olevan mahdotonta, jos vain saamme tarpeeksi tietoa aika-avaruuden rakenteesta. Minusta olisi loogista, että kaikki ajat ja paikat sijaitsisivat rinnakkain universumissa ja olisivat siis olemassa samaan aikaan. Tämä tietenkin muuttaisi perinteisen länsimaalaisen aikakäsityksen siitä, että aika kulkee lineaarisesti eteenpäin eikä menneisyyteen ole paluuta. Aikamatkustuksen mahdollisuus, jo teoreettinenkin, muuttaisi aikakäsitystämme radikaalisti. Silloin lähentyisimme idän suuria uskontoja, kuten hindulaisuutta ja taolaisuutta ja aika olisi pikemminkin verrattavissa suuren ympyrään, jolla ei ole alkua eikä loppua.

Tulevaisuuteen matkustus toisi arvokasta lisätietoa siitä, millä tavalla voimme elää nykyhetkessä. Onko meidän suojeltava ympäristöä vai selviääkö se, jos vain lopetamme sitä vahingoittavat toimet? Selviääkö maailma ilman suuria konflikteja tulevaisuudessa ja loppuvatko nykyiset sodat? Onko ihmislajilla mahdollisuuksia? Jos voisimme todella matkustaa vaikka sata vuotta eteenpäin, voisimme määrittää elämäntyylimme uudelleen ja pidentää kotiplaneettamme elinikää. Tomorrowland, yksi Disney-studion uusimmista elokuvista, kertoo juuri tästä aiheesta. Siinä nuori nainen saa tehtäväkseen pelastaa maailman sitä uhkaavalta katastrofilta. Nainen voi matkata pinssin avulla tulevaisuuteen ja
yrittää muuttaa sitä. Elokuva on katsomisen arvoinen ja herättää paljon ajatuksia.

Tulevaisuus voi tuoda tullessaan hyviä ja pahoja asioita. Haluaisin uskoa hyvään tulevaisuuteen, mutta joskus tuntuu että ihmiskunta ei opi virheistään ja jatkaa vain samaan malliin. Tarvitaan usein suuri katastrofi, että tavat muuttuvat. Esim. Ydinvoimalaonnettomuudet aiheuttavat joissain maissa ydinvoiman käyttökiellon, ainakin hetkeksi. Dystopiat kertovat huonosta tulevaisuudesta ja pidän niistä, siksi että ne vaikuttavat mielipiteisiin ja asenteisiin. Esim. Tarkoitettu-trilogia kertoo Yhteiskunnasta, jossa ihmiset eivät päätä itse mistään vaan heille valitaan työpaikka, vaatteet, joihin he pukeutuvat, jopa elämänkumppani niin sanotussa parijuhlassa. Kirjan päähenkilö Cassia on aluksi mallikansalainen, mutta alkaa pikkuhiljaa nähdä Yhteiskunnan rakenteiden taakse ja vaatia vapautta. Trilogian kansannousua ja kapinaa voi verratta nykypäivän vastaaviin kansannousuihin. Trilogia vaikuttaa siis yhteiskunnallisesti myös nyky-yhteiskuntiin ja sen esittämä tulevaisuuden näkymä on pelottavan realistinen.


Tämänkertainen teksti oli aika filosofinen :). Toivottavasti nautitte lukemisesta ja annatte palautetta! :D Kiitos, että luit pohdintani, jatka toki blogini seuraamista. Koitan postailla jatkossa vähän useammin!

Pohdintaa sukupuolten tasa-arvosta länsimaissa

Moi!

Tässä tulee eka postaukseni ikinä! :D

Olen jo pitkään miettinyt sukupuolien tasa-arvokysymystä. Minulle on tärkeää, että naiset, miehet ja kaikki siltä väliltä ovat tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden. Vaikka me eletään 2010-luvun Suomessa, joka on länsimaa ja hyvinvointivaltio niin silti tuntuu että naisia ja esim.transseksuaaleja pidetään välillä jotenkin "alempiarvoisempina" kuin miehiä. Perustan väitteeni esim. sellaisiin seikkoihin että naiset saavat vähemmän palkkaa useasta työstä, transseksuaaleja pidetään tosi usein omituisina eikä heitä välttämättä arvosteta tai kunnioiteta ja naisten mielipiteillä on toisinaan vähemmän painoarvoa kuin miesten.

En tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia kuin minulla, mutta joskus tuntuu että koulujen opettajat pitävät yllä sukupuolistereotypioita ja viittaavat niihin puhuessaan. Esim. Useat opettajat (varsinkin naisopettajat) pyytävät automaattisesti avukseen "vahvoja poikia" vaikka pöydän kantoon. Tytötkin voivat olla yhtä vahvoja tai vahvempia kuin pojat, miksei heitä pyydetä apuun? Eivätkö opettajat vain halua rasittaa tyttöjä vai luulevatko he oikeasti ettei tyttö kykene auttamaan pöydän kantamisessa? Tällaiset pienet seikat ärsyttävät minua, sillä ne voivat oikeasti alitajuntaisesti vaikuttaa ja saada jotkut tytöt uskomaan, että he eivät oikeasti kykene tekemään joitain asioita ilman poikia. Lisäksi naisia esineellistetään useissa mainoksissa ja heistä tehdään seksistisiä. Jos tällaiselle linjalle lähdetään myös miehille ja muillekin pitäisi tehdä samoin. Mutta oletteko koskaan nähneet yhtään mainosta, jossa mies olisi esineellistetty tai hänet olisi kuvattu seksistisenä? Niinpä, en minäkään.

Miten voimme puhua tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, jos ei edes sukupuolien tasa-arvo ole kunnossa? Eivät kaikki naiset laita ruokaa kotona eikä kaikista tule vaimoja tai äitejä. Samoin kuin kaikki miehet eivät nauti autolla ajamisesta ja tee kotona remonttia kun vaimo hoitaa lapsia. Kuitenkin yhteiskunta esittää asian usein meille näin. Automainoksissa on aina mies ratissa (naiset makaavat konepellillä vähissä vaatteissa) ja lasten kanssa mainoksissa leikkii lähes aina äiti. Naiset myös esiintyvät aina pyykinpesumainoksissa. Vaikka mainokset eivät saisikaan meitä ostamaan tuotetta, niiden välittämät stereotypiat alkavat alitajuisesti vaikuttaa meihin ja saavat meidät lopulta uskomaan että stereotypiat ovat totuus. Miten pian mielikuvat sukupuolista alkaisivat muuttua, jos ruvettaisiin tekemään erilaisia mainoksia. Kuten nainen autonratissa ilman suurta kaula-aukkoa tai muita seksiin viittaavia asioita. Tai mies pesemässä pyykkiä ilman naista. Luulen että tällaiset mainokset herättäisivät paljon keskustelua ja muuttaisivat vähitellen maailmaa.

Kaikkien kannattaa joskus miettiä miten  voisi arkielämässään edistää sukupuolien tasa-arvoa. Voisiko mies jättää naisen rauhaan kadulla eikä yrittää iskeä häntä? Voisiko nainen kieltäytyä kohteliaasti miehen pyynnöstä kantaa tämän laukku ja näyttää selviävänsä itsekin? Voisimmeko myös hyväksyä sen etteivät kaikki halua määrittää sukupuoltaan ja se on ihan yhtä okei kuin sekin että sanoo olevansa mies tai nainen? Tällaisilla pienillä jutuilla voimme muuttaa maailmaa paremmaksi pikkuhiljaa. Tasa-arvosta on hyötyä meille kaikille ei vain niille joiden asema paranee!